Uusi hoitolapsi ryhmässä on aina uusi tilanne. Tutut rutiinit lapsiryhmässä menee uusiksi. Hetken tuntuu kuohuvan, kunnes löytyy se uusi rutiini ja tutuksi tulevat tilanteet. Tänään aloitti siis Santtu, joka on kerran aikaisemmin ollu lauantaina hoidossa. Toiset hoitolapset olivat kuitenkin vieraita ja muutenkin oli äitiä ikävä toisinaan. Päivään mahtui monta sylihetkiä kaiken kiireen (Kuopuksen kerhopäivä) keskellä =) Kuopus vietiin kuitenkin kerhoon kaikessa rauhassa kävellen, samoin haettiin. Kiire ei saa välittyä lapselle, jos on vain mahdollista välttää sen näkyminen. Päiväunillekin päästiin nukuttamisen myötä. Istuin makuuhuoneen tuolissa ja virkkasin, kunnes Miksu ja Santtu nukkuivat. Eikä siihen lopulta mennyt kauaakaan, vaikka etukäteen vähän pelkäsin. Uni voitti kummankin suhteellisen nopeasti, vartin verran istuin siellä. Aamupäivällä touhuiltiin äitienpäiväjuttujen keskellä. Santtu tosin ei halunnut kovinkaan paljoa osallistua hommaan, mutta on tässä tällä viikolla kolme päivää aikaa saada hommat valmiiksi. Pikkuhiljaa ja Santun vauhdilla, mikä jää tekemättä, jää tekemättä =) Torstaina tehdään vielä kortit. Iltapäivällä oltiin lähdössä käymään postissa, kun Santtu päätti mennä kotiin. Asuu siis naapurirapussa ja seisoi oven takana tiukasti. Nappasin syliin ja teimme lähtöä pois omalta pihalta, mutta äiti tulikin ulos Santun luokse.  Santtu lähtikin sitten kotiin sovittua aikaisemmin. Lähdimme sitten Piiperon ja Kuopuksen kanssa postireissulle. Esikoinen jäi naapurin tytön kanssa leikkimään ja ihastelemaan kissanpentuja =) Lopuksi oltiin Piiperon kanssa vielä hiekkiksellä. Kengät oli jääny kotiin, mutta eipä tuo menoa haitannut hiekkalaatikossa ;) Huomenna tulee Piipero ja Santtu. Esikoinenkaan ei mene aamulla kouluun, kun lähtevät illalla teatteriin koulun kanssa. Menee vasta klo 15.30 kouluun syömään ja siitä sitten teatteriin. On koko illan sitten menossa. Kiva herätellä torstaina aamulla kouluun...

Päivä meni kuitenkin yllättävän mukavasti ja rauhallisesti. Pienestä ikävästään huolimatta, Santtu leikki meidän kanssa, osallistui ja jaksoi kiinnostua asioista. Joskus ikävissään olevat lapset sulkeutuvat jonnekin nurkkaan itkemään yksinään. Silloin ei aina tiedä, olisiko parempi antaa olla rauhassa vai mennä lohduttamaan. Mutta Santun kanssa ei siis ollut sitä mietintää. Varmasti se ikäväkin siitä helpottaa ajan kanssa. Ja onhan se ymmärrettävää, kun on aina ollut äidin kanssa ja yhtäkkiä pitääkin olla erossa äidistä vieraassa paikassa. Mutta kyllä nämä uudet päivät vaan vie enemmä voimia...

Teme: Harmi, kun leiri peruuntui. Toisaalta, sittenhän voitte tehdä kaikki yhdessä jotain kivaa =))