Niin, mitä on sairaanhoitajan työ? Nyt juuri tuntuu siltä, kuin olisi sairaanhoitajana sairaalassa... Mies kotiutui leikkauksesta ja vaatii todellakin jatkuvaa silmällä pitoa, juotavaa, syötävää, apua pystyssä pysymiseen, tyynyn pöyhintää, roskapussin vaihtoa, nenäliinojen lisäämistä käden ulottuville.... lista jatkuisi vaikka kuinka vielä. Minusta hänen paikkansa olisi sairaalassa. Tunnen oloni orvoksi yksin hänestä vastuussa täällä. Tiedän kyllä, että homma hoituu minultakin, mutta kun ei uskalla vessassakaan rauhassa istua. Huomenna pitäisi aamusta lähteä Kuopuksen kanssa asioille, varaamaan aikaa mm. allergiatesteihin Kuopukselle. Vaan en tiedä, miten uskaltaa. No, ehkä se tästä. Esikoisen ja Kuopuksen on järkyttävän vaikea ymmärtää, että makuuvuoneessa ei todellakaan nyt pidetä yhtään meteliä. Tai että isin kimppuun ei saa nyt hyökätä. On se varmaan ihan hyvä, että sain järjestettyä pari lomapäivää tähän miehen toipumisen alkuun. Sairaslomaa miehelle tosin tuli 2 viikkoa ja totaalinen kaikenlainen fyysinen kuormitus on kielletty koko sairasloman ajan.

Tänään oli kerhopäivä ja samalla juhlapäivä =) Kerhossa oli nimittäin valokuvaus ja sehän on Kuopuksen mielestä sama kuin juhlamekko! Niinpä katsoimme jo tiistaina mekon valmiiksi ja se mieluinen oli tällä kertaa mummun ompelema lilan värinen juhlamekko. Ongelma siinä vain oli se, että siinä lyhyet, vähän pallomaiset hihat. En onnistunut löytämään mitään mekkoon sopivaa nättiä neuletakkia tai muutakaan, mikä lämmittäisi viileällä ilmalla. Niinpä eilen illalla tv:n edessä virkkasin äkkiä neidille lilan pontson mekon kaveriksi =) Olin niin tyytyväinen aikaansaannokseeni illalla, etten meinannut malttaa odottaa aamuun, jolloin saisin näyttää sen tyttärelleni. Mutta arvatkaa laittoko neiti sitä päällensä? Ei tosiaankaan... Ponteva "en laita" kuului heti. Kommentoi kyllä, että on ihan nätti, mutta ei halua pistää päälle. No, on sentään edes nätti... Minusta se olisi ollut niiiiin ihana. Neiti meni kerhoon kuitenkin imlan pontsoa, mekon alle laitettiin vain hihaton aluspaita lämmittämään edes vähän. Tässä kuitenkin kuva neidistä pontson kera:

Kerhon jälkeen ei ehdittykään kuin syömään lounasta ja Santtu huilasi hetken. Sitten pitikin jo herätellä ja lähteä neuvolaan. Käytiin lääkäriltä hakemassa lähete allergiatesteihin. Meillä ne tehdään paikallisessa yksityisessä lääkäripalvelussa. Kaupungilla on sopimus heidän kanssaan, kun omassa tk:ssa testejä ei tehdä. Ihan kiva, niin ei tarvitse ajella aina Turkuun. Neuvolareissun jälkeen syötiin viiliä ja Miksun tuomaa omenahilloa. Oli niin herkullisen näkööistä, että piti itsekin maistaa =) On se vaan ihan erilaista tuo itse tehty hillo, kun kaupan sokeriset hillot. Ihmeitä ei ehditty senkään jälkeen enää tekemään, kun kello oli jo yli kolme viimeisenkin lopettaessa syömistä. Kerättiin lelut paikalleen ja otettiin mies kotiin. Santtukin siitä sitten jo kotiutuikin pian.

Mutta nyt pitää taas mennä kurkkaamaan sitä potilasta. Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti olisi näin ihania ilmoja, kuin tänään on ollut. Ihan harmittaa, kun ei olla ulos ehditty lainkaan. Santtu ei tulekaan ensi viikolla. Miksu tulee ehkä loppuviikosta jonain päivänä. Rauhallinen viikko siis edessä.