Tänään jo aamulla ajattelin, että johan alkaa selkiimään. Omien silmien ja nenän kanssa elo alkaa sujumaan ilman kymmentä nenäliinaa kokoajan käden ulottuvilla. Mutta päätä särkee. Ja nenä tun tuu oudolta, kuin ilma menisi raakana sisään. Täytyy nukkua tyttöjen huoneessa, kun siellä on kostutin. Ilman kostutinta ei nukkumisesta tule yhtään mitään, kun makuuasennossa nenään alkaa niin kauheesti sattumaan. Kerhon jätimme vielä väliin, kun kuitenkin tätä flunssaa on kaikilla enemmän ja vähemmän. 

Mutta Esikoisen tullessa koulusta, kuului kova niiskutus ja piti kaivaa oma nessupaketti Esikoiselle kouraan. Pärskii, yskii, niiskuttaa ja on lopen uupunut. Kuumetta ei vielä ilmassa, mutta ajan kysymys sekin, milloin nousee. Niinpä päätin jatkaa sairaslomaa huomisenkin. Toivottavasti tosiaan ensi viikolla alkaisi parempi arki ja kaikki tämä olisi takanapäin. Alkaa nämä 4 seinää ahdistamaan pikkuhiljaa...

Iltaa kohden Kuopus alkoi väsähtämään ja niiskuttamaankin vähän. Nukkumaan mennessä, tuli sitten se uutinen, mitä olen pelännyt. Korva on kipeä taas! Ei muuta, kuin hakemaan särkylääkettä ja toivomaan, että uni silti tulisi. Huomenna taas lääkäriin. Saa samalla kurkata Esikoisen korvat, kun hänkin on valitellut lukossa olevia korviaan. Huomenna ei mene kouluun.

Tuleekohan tästä ikinä loppua?? Vaikka ihmeen terveinä tässä ollaan koko viime syksy oltukin. Kai se sitten on niin, että kun se kerran iskee, iskee sitten kunnolla.

Joku vois tulla siivoamaan tämän huushollin =)