Viikko on puolessa välissä ja taas tuntuu, että pian jo lopussakin, enkä tahdo pysyä perässä. Viikonloppuna ,vai maanantainako se oli,  ennustettiin keskiviikoksi lämmintä ja ihanaa keliä. Eilen olimme aivan ihmeissämme hyvin lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä. Tänään piti olla sellainen ilma, mutta on vaan sadellu =( Mittarikin näyttää alle 10 astetta. Annoin Esikoisenkin mennä kouluun ilman pitkiksiä housujen alla ajatellen, että tulee se luvattu lämmin päivä. Nyt sitten särkee jalat, kun saivat kylmää. En tiedä, mitä eilen ennsutivat, kun meillä on tv temppuillut. Lumo Tv on tehnyt jotain huoltojuttuja ja se on nyt aiheuttanut sen, ettei tv löydä kaikki kanavia ja osa näkyvistäkin näkyy vain osittain, esim. tekstitys. Tosi kivaa. Eilen ei näkynyt mikään kanava, vaikka huoltojen ei kuulemma pitänyt vaikuttaa peruskanaviin. Edelleen toimii takkuisesti. No, huomenna on setä tulossa tutkimaan asiaa, jospa saataisiin asia korjattua. Joten olen ollut täysin tietämätön, mitä eilen on sääksi luvattu tälle päivälle ja odotin sitä ihanan lämmintä ja aurinkoista päivää.

Muuten päivä oli varsin leppoisa. Lapset saivat heräillä omia aikojaan (paitsi Esikoinen, jota koulu kutsui 8.20), kun ei tarvinnut mennä mihinkään erityisesti. Uloskaan ei menty, vaan jatkettiin salaisuuksia. Hienosti hommat edistyy =) Lounaalla Miksu keksi taas kieltäytyä syömästä. Aikansa kiukkusi ja istui pöydän ääressä, mutta lopulta se maistiainen meni sinne suuhun ja siitä oltiinkin sitten sitäkin iloisempia  =). Väsymys varmaan painoi, kun heräsi jo ennen klo 7. Unikin maistui lounaan jälkeen ja jäin hetkeksi viereen lauleskelemaan, kun oli vielä pieni harmitus tuosta lounaalta jäänyt. Saatin kuitenkin kaikki harmitukset hätisteltyä ja lopujen lopuksi herättelin välipalalle. Täällä olikin tosi hiljaista, kun Esikoinen ja Kuopus lähtivät isänsä kanssa uimahalliin lounaan jälkeen. Esikoinen kun pääsi jo puoli 12. Oli Miksulla juhlaa, kun annoin itse valita välipalansa antamistani vaihtoehdoista. Nämä kahdenkeskiset hetket on usein niitä kaikkein ihanimpia näiden lasten kanssa. Saatiin ihan rauhassa syödä ja jutella. Muuta ei sitten juurikaan ehdittykään, kun alettiin pukemaan päälle. Opeteltiin, miten lenkkarit saa hvyin itse jalkaan. Minä tein toisella lenkkarilla ensin ja Miksu toisella perässä samallalailla =) Äitikin tuli sopivasti ja näki, miten hienosti lenkkari sujahti jalkaan ja ihan itse. Minttis jatkoi matkaa melkein nukkuen kotiin, niinkuin useinmiten. On se varmaan ihana havahtua, kun äidin kasvot näkyy ekana =) Tänään jäin oikein miettimään, että kuinka paljon Minttis onkaan kehittynyt ja kasvanut tämän vajaan kahden kuukauden aikana, kun ovat tässä olleet Miksun kanssa. On kuin eri lapsi, mutta niinhän ne juuri tuossa iässä niin nopeasti kehittyvätkin. On muuten aivan ihanaa nähdä sitä kehitystä =) Ilo on suuri uusista asioista. Jo yksi viikonloppu voi olla merkittävä kehitysvaihe ja maanantaina tulee hoitoon isompi lapsi, kuin mitä perjantaina kotiin lähti. Minttis on kyllä Miksun tavoin sulattanut sydämeni totaalisesti, niinkuin Kuopuksenkin. Ei raaskis millään laittaa edes päiväunille, kun tietää, että tuskin sinä päivänä enää sylissä saa pitää.

Nyt pitäisi vielä kipasta kaupasta hakemassa maitoa. Huomenna on kerho taas ja kerhossa on vappujuhlat naamiaisten ja nyyttäreiden merkeissä. Kuopus on, mikäs muukaan kuin, prinsessa! Viime vuonna oli enkeli ja hieno olikin =)