Tosiaan tuntuu, että joku on nipistänyt vuorokauden tunneista muutaman pois. Joku on pihistänyt ne, olen siitä aivan varma =) Viikko on lähtenyt käyntiin kovin vaihtelevasti. Aika rankkaa on ollut. Miksulla joku kumma vaihe, kun täytyy ihan joka asiaa raivota ja kiukuta. Eilen alkoi aamulla, kun pyysin tulemaan aamupalalle. Alkoi aamulaulu : "Miksi pitää olla täällä? Miksi en saa tulla pois? Miksi pitää tulla pois? Miksi pitää tulla yksin pois?" Seuraavana vuorossa seuraavaa: "Miksi pitää pukea päälle? En osaa pukea? Miksi kukaan ei auta?" Aamupala sentään sujui mukavasti, mutta kerhoon lähdettäessä alkoi taas:" Miksi pitää päälle? En osaa pukea? Miksi kukaan ei auta? Miksi en osaa pukea itse? Miksi...? Miksi...?" Kerhon eteisessä sama toisin päin ja taas kerhosta lähdettäessä sama homma. Vaikka silloin kyllä nauratti, kun toinen kiukkuaa, ettei osaa pukea ja samalla pukee sujuvasti =)) Ihan huomaamatta, siinä kiukuttelun lomassa sujahti vaatteet päälle. Sama homma kuitenkin meille päästyä, kun piti riisua ja taas, kun piti syödä. Ja kun olin kerran sanonut, että jos ei ruoka maistu, voi lähteä pois pöydästä, kuului :" Miksi en saa syödä? Ja hommahan jatkuu edelleen päikkäreille mennessä ja Miksu varmaan nukahtikin Miksi -sana huulillaan =) Huokasin, ja tuumasin, että onneksi tämä päivä kohta jo loppuu. Mutta sama pelleily alkoi herätessä. Sanoin verhoja avatessani, että saa nousta ja että tulee välipalalle muiden kanssa. "Miksi pitää olla täällä? Miksi pitää olla täällä yksin? Miksi sinä et ole täällä minun kanssani? Miksi en saa olla täällä?" jne. Siis puoli tuntia piti raivota ja aina välillä kävin sanomassa, että tule välipalalle. Mutta kun mikään ei mene perille, niin ei. Enkä voi pieniä jättää yksin pöydän ääreenkään. Lopulta kannoin hänet sieltä pois ja sitten pitikin alkaa pukemaan ja sama homma jatkui. Ihan loppuun asti... Huokasin helpotuksesta, kun ovi meni kiinni ja lapset olivat lähteneet. Koko illan mietin stragediaa tälle päivälle. Ja keksinkin, minun korvani eivät kuule tuollaista pelleilyä. Tänä aamuna sanoin heti, että noustaa saa kun on herännyt ja aamupala on valmis, enkä aio alkaa pelleilemään tänään samalla tavalla kuin eilen. Annoin kiukuta rauhassa, me muut söimme rauhassa ja leppoisasti aamupalaa. Tuli lopulta, mutta uusi kriisi kun vaatteet piti pukea. Kerroin jälleen kerran ja jätin itse pukemaan. 20 minuuttia meni, että alkoi pukemaan... Aamupalan sentään söi rauhassa. Mutta päivä on siis ollut kuin kopio eilisestä, sillä erolla, että en ole ollut kuulevinaankaan hänen pelleilyään ja päiväunilta noustiin jopa 10 minuutin kiukuttelun jälkeen =) Aika siis lyhenee, jospa se tästä taas... Itse on aika loppu vaan. Esikoinen on ollut tänään kotona, kun oli yöllä jo vatsa ollut ihan sekaisin, päätä särki ja vatsaan koski. Mitään sen kummempaa ei ole ollut onneksi. Ruoka tulee vaan melkein suoraan toisesta päästä ulos. Koulussa on ollut vähän kurjia juttuja, epäilen niitä syyksi. Piti soitella opettajalle tänään, ja huomisen on Esikoinen vielä kotona. Perjantaina sitten selvittelevät asioita yhdessä.

Pää on siis melkoisen tyhjä. Perjantaina olisi tarkoitus juhlia vähän pikkujouluja. Piparit kyllä ostin valmiina, mutta joulutorttuja tehdään lasten kanssa aamupäivällä.

Leppoisaa loppu viikkoa kaikille!