Niin se aika vaan menee...

Esikoinen ja Kuopus lähtivät tänään isänsä kanssa reissuun. Olimme päivän hoitolasten kanssa nelistään. Ja päiväkin päättyi poikkeuksellisen aikaisin =) Aamupäivällä, sen jälkeen kun saatiin reisuun lähtijät lähetettyä matkaan, tehtiin palapelejä. Niitä lapset jaksoikin tehdä hämmästyttävän kauan. Hyvä kun sain heidät syömään. Päiväunet meni kummallakin nukkujalla jostain syystä pipariksi. Toinen nukkui vain puoli tuntia ja toinenkin vain kolme varttia. En tiedä, mikä ihme "tauti" oli liikkeellä, kun uni ei maistunut kummallekaan. Niisku sai tällaisena harvinaisessa tilanteessa huilata DVD:n ääressä. Katsottiin yhdessä Pennitön ja Suruton -elokuva. Nipsun ja Tuutikin lähdettyä ennen klo 15, alettiin Niiskun kanssa tekemään hamahelmitöitä. Hän on monesti niitä pyytänyt, mutta ne vaatii kuitenkin sellaisen rauhallisen ympäristön, ettei ole sitten ympäri huushollia. Ja kun nämä kolme isompaa on saman pöydän äärellä, ei rauhallisuudesta voi puhua =). Niinpä toteutimme sen nyt, kun hän oli tässä yksin. On muuten tosi kiva olla jonkun lapsen kanssa kahdestaan. Ihan eri tavalla saa kontaktin häneen. Leppoista ja rauhallista oli viimeinen tunti. Niiskukin lähti sitten klo 16. Ja nyt istun täällä yksin ja mietin, mitä tekisin. Ei sillä, ettei olisi mitään tekemistä. Sitä aina on =) Mutta mitä sitä jaksaisi alkaa tekemään...??

Loppuviikkokin on sikäli poikkeuksellinen, ettei Nipsu tule hoitoon enää tällä viikolla. Ja sitten tietty Esikoinen ja Kuopus on reissussa. Tulevat vasta perjantaina iltapäivällä. Olemme siis Niiskun ja Tuutikin kanssa kolmistaan. Nautimme Tuutikin kanssa rauhallisista aamuista, kun saamme nukkua rauhassa ilman kellon herätystä seitsemältä. Tästä pitäisi osata nauttia, mutta kun on ikävä omaa perhettä... jo nyt.

Onneksi tässä tätä puuhaa riittää kuitenkin =)