Täällä ainakin paistaa aurinko niin ihanasti ja ulkona on tosi lämmintä. Ei uskoisi, että elokuun loppua mennään jo.

Viikkokin on taas hujahtanut aivan huomaamatta. Ulkona ollaan paljon oltu, vaikka sisälläkin ollaan ehditty leikkimään. Eilen tehtiin maja ja lapset oli ihan innoissaan =) Miksukin oli hoidossa ja kaikilla leikit sujui tosi hienosti. Majassa syötiin sitten välipalan jälkiruuaksi vähän keksiä retkitunnelmassa. Luettiin kirjoja ja tehtiin retkiruokaa. Maja sai olla yön yli rauhassa ja aamulla ensimmäisena Santtu ryntäsi sinne =) Kuopus ja Santtu eivät haluneet lähteä uloskaan, kun oli niin hyvä retkileikki siellä majassa kesken. Jossain vaiheessa meno meni jo tosi villiksikin, lapset metsästi kuulemma jotain, mistä en saanut selvää, mitä se oli ;) Ja niinhän siinä sitten kävi, niinkuin useasti käy, että tuli itku pitkästä ilosta Kuopuksen kaatuessa ja lyödessä jalan johonkin =( Se vähän rauhoitti menoa sitten. Päikkäreitten jälkeen Kuopus ja Esikoinen lähtivät uimaan ja me jäätiin Santun kanssa kaksin. Syötiin välipalaa kaikessa rauhassa ja luettiin ennen sitä vähän. Sitten tulikin jo kiire ulos, että ehtii hiekkiksellä olemaan. Eilen tehtiin sinne iso talo ja piha sekä juna-asema rautateineen. Juna meiltä vain puuttui... Tänään niistä ei paljoakaan ollut jäljellä, joten tehtiin kokonaan uusi rakennus. Rakennuksen pihalle teimme tunnelin ja se olikin kiva =) Kotiin ei olisi Santtu halunnut mennä lainkaan =) Kiva se on nähdä, että meillä on kivaa. Vaikka äidille ei varmaan ole niin kivaa, kun lapsi ei halua kotiin. Mutta onhan se kuitenkin niin, että oma koti kullan kallis loppujen lopuksi kuitenkin.

Tällä viikolla Santtu on alkanut selkeästi vähän kokeilemaan minua. Tomerasti tulee "ei", kun pyytää jotain tekemään. Käsien peseminen on aivan "hui kauhistus" ja voi itku, kun sitä pitää tehdä joka välissä, sisään tullessa, syömään mennessä, vessassa käydessä... No, mitään mahdotonta menoa ei kuitenkaan vielä ole ja olen ihan tyytyväinen tähän reaktioon. Ainakin tiedän, että Santtu kokee olonsa meillä turvalliseksi =) Se lämmittää minun mieltäni! Taitaa se alun ns. "kuherruskausi" olla menneen kesän helteitä...

Käsityörintamalla kuuluu sellaista, että tämäkin sitten päätti kokeilla niitä kuuluisia salomonin solmuja, mistä on saanut lukea varmaan lähes jokaisesta käsityöaiheisesta blogista =) Ja tosiaan, olipa siinä nopsa tapa saada lämmin huivi itselleen! Kuvan laitan, kun ehdin sen kamerasta ajamaan koneelle...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti tuo aurinko lämmittäisi koko viikonlopun =)