Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. Saman vuoden marraskuun alussa bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, jonka vuoksi katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä. Itsenäistymisen toteuttamistavasta oli erimielisyyksiä: porvarillisten puolueiden mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi, kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa. Tämän vuoksi eduskunta hyväksyi P. E. Svinhufvudin porvarillisen senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen äänin 100-88, porvarien 100 äänellä sosialistien 88 ääntä vastaan.

 

Ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnustus, oli se saatava ensin Venäjältä. Venäjän valkoinen sotilashallitus, joka oli bolševikkien vallankaappauksessa kukistuneen Venäjän väliaikaishallituksen seuraaja, piti kuitenkin kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta eikä ollut valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Näin ollen Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista. Vuoden 1917 viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta, V. I. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäistymisen. Tammikuun 1918 aikana Suomi sai itsenäistymiselleen tunnustukset useimmilta Euroopan mailta, mukaan lukien Pohjoismailta sekä Ranskalta ja Saksalta. Iso-Britannia ja Yhdysvallat antoivat tunnustuksensa vasta reilua vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.

 

Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.

 

 

Perinteet

 

Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen ja muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna melko vakava ja isänmaallishenkinen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että televisiosta tulee sotaelokuvia, usein Väinö Linnan romaaniin perustuva Tuntematon sotilas; aiemmin sitä esitettiin itsenäisyyspäivänä myös elokuvateattereissa.

 

 

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus

 

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus pidetään Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen ja siihen ovat osallistuneet useat kirkot. Juhlajumalanpalvelukseen osallistuu valtion ylin johto, kuten presidentit, valtioneuvosto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat - kirkon sivuparville ovat päässeet tavalliset seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.

 

 

Sankarihaudat

 

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.

 

 

Paraati

 

Itsenäisyyspäivänä järjestetään valtakunnallinen sotilasparaati ja joitain paikallisia paraateja. Itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.

 

 

Kynttilöiden poltto

 

Tapana on sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille klo 18-20 muistoksi jääkärien uskaliaasta hankkeesta isänmaan vapauttamiseksi. Kahdella kynttilällä ilmaistiin aikoinaan turvallinen etappitalo, kun jääkäreiksi värväytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan.

 

 

Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä (26.11.1937/388)

 

1§ Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää, jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla –ja vapaapäivänä.

 

Itsenäisyyspäiväksi lasketaan vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Säännöllisessä kaksi- ja kolmivuorotyössä tämä vuorokausi voidaan kuitenkin laskea alkavaksi kuusi tuntia myöhemmin.

 

2§ Itsenäisyyspäivän sattuessa arkipäiväksi on työt virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa sekä valtion, kuntien ja yksityisten laitoksissa, yrityksissä ja työmailla sinä päivänä keskeytettävä kuten sunnuntaina.

 

Työntekijän oikeudesta kieltäytyä tekemästä työtä itsenäisyyspäivänä olkoon vastaavasti voimassa, mitä työstä sunnuntaina on säädetty.

 

3§ Töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Jos työtä tehdään päivä-, tunti- tai urakkapalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan työssä yhdenjaksoisesti vähintään kuusi työpäivää lähinnä ennen itsenäisyyspäivää.

 

Urakkatyön tekijäksi katsotaan, kun kysymyksessä on ruumiillinen työ, se joka suoritetun työmäärän perusteella maksettavaa palkkaa vastaan on sitoutunut tekemään toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena ja jota ei siinä ole pidettävä itsenäisenä yrittäjänä.

 

Urakkatyöstä lasketaan itsenäisyyspäivän päiväpalkka sen keskimääräisen päiväansion perusteella, mikä työntekijällä on ollut kuuden työpäivän aikana lähinnä ennen itsenäisyyspäivää, tai, jollei tätä perustetta voida käyttää, sen mukaan, mitä samanlainen työntekijä paikkakunnalla samaan aikaan yleensä saa.

 

4§ Työntekijälle, joka tekee työtä itsenäisyyspäivänä, on, vaikka itsenäisyyspäivä sattuukin arkipäiväksi, maksettava korotettu palkka niissä tapauksissa ja niiden perusteiden mukaan, kuin sunnuntaina suoritetusta työstä on säädetty.

 

5§ Itsenäisyyspäivänä ei ole lupa pitää markkinoita, toripäiviä eikä huutokauppoja.

 

6§ Työnantaja, joka jättää noudattamatta tämän lain määräyksiä töiden keskeyttämisestä itsenäisyyspäivänä, rangaistakoon (enintään sadalla päivä) sakolla, jollei ankarampaa rangaistusta ole muussa laissa säädetty.

 

Jos on ilmeistä, että työnantaja, vapautuakseen maksamasta palkkaa itsenäisyyspäivältä, on irtisanonut työntekijän, rangaistakoon häntä, niin kuin 1 momentissa on säädetty, ja velvoitettakoon työnantaja samalla, jos työntekijä sitä vaatii, maksamaan työntekijälle palkka itsenäisyyspäivältä.

 

Lähde: Wikipedia 

Linkkivinkki Itsenäisyyspäivän kunniaksi!