On menossa ja aurinko paistaa niiiin ihanasti =)) Eilen näytti vielä aika toivottomalta ajaminen kolmen tunnin päähän tänään. Mutta nyt näyttää varsin hyvältä =) Lomapäivää olen viettänyt lakanoiden vaihtamisen sekä siivoilun merkeissä. Hetken päästä hyppään autoon ja menen sivistämään itseäni viikonlopuksi.

Tämä viikko meni kyllä töiden puolesta todella nopeasti. Eilen Aatu vietiin kerhoon ja haettiin. Napattiin samalla kyytiin Miksukin kerhosta. Miksulle tuli vähän suru puseroon, kun äitiä ei meinannut kuulua. Äidin oli määrä tuoda Minttis kerhopaikalle klo 12. Mutta ehdittiin autoon asti, ennenkuin äiti tuli paikalle. Suru ei meinannut millään hellittää =( Iskällekin piti sitten kotiin lähtiessä selvittää, kun äiti ei meinannut tulla. Siis vaikka kuinka selitin, että puetaan ihan rauhassa päälle, ja mennään odottamaan ulos äitiä, äiti on kyllä tulossa, niin Miksu oli vakaasti sitä mieltä, että äiti ei meinannut tulla =( Tuollaisissa tilanteissa aina vähän harmittaa lapsen puolesta. Itse kun on aina ennemmin ajoissa, ettei lasten tarvitse odotella. Mutta kyllä se suru lopulta laantui, kun sai hyvää ruokaa mahaan =) Välipalan jälkeen koottiin junarata ja sillä jaksoikin kaikki leikkiä niin pitkään, että piti ajan puitteissa koota se pois. Eikä ehditty kokonaan yhdessä kokoamaankaan, kun iskä jo tulikin.

Esikoisella oli eilen tauon jälkeen ratsastustunti issikkatallilla. Tuumasi lähtiessä, että onpas kiva mennä sinne pitkästä aikaa. Tajusin itsekin siinä, että nämä kaksi uutta tallia on tainnu jännittää melkoisesti. Ja nyt onkin kiva mennä rennolla mielellä tuttuun talliin. Ihan hienosti tunti oli mennytkin =)

Ensi viikolla onkin kaikki lapset aamulla heti. Auto menee maanantai-iltana korjatavaksi, joten en tiedä, miten hoidetaan tiistain kerho. Meneminen sujuu varmasti mun kantapäätä lukuunottamatta ihan hyvin kävellenkin. Mutta miten mahtaa kerholaiset jaksaa kävellä takaisin, kun olisi vielä reippaasti käveltävä? Kun ovat aina niin väsyneitä siinä vaiheessa... Pitää miettiä ja katsella. Kantapään kestäminen askarruttaa... Auto pitäisi saada keskiviikkona ja toivottavasti saadaan.

Pääsiäisen aikaan sain valmiiksi jo kauan tekeillä olleet Ruskapalmikkokäsineet (neulominen tällä kipeällä kädellä ei ole ihan yksinkertaista).

Käsineiden pitäisi tänään olla perillä saajallaan ja käsineiden mukana lähti seuraavanlainen kortti:

Toivottavasti lämmittävät saajansa käsiä sekä mieltä =)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ja nauttikaa ihanista ulkoiluilmoista!