Nyt sitten jaksaa sataa ja olla harmaata, kun koko kesän on kituuttanut kuivuuttaan. Hyvä tietty, kun sataa, vaan kun on niin kelju, kun ei kukaan viihdy sateella ulkona. Olemme siis kuluttaneet aikaa sisällä. Vaikka ei sillä, että olisi ollut tylsää, hauskaa on ollut kuitenkin. Ollaan pelailtu lautapelejä aivan kyllästymiseen asti (allekirjoittaneen kyllästymiseen asti siis). Santtu ja Kuopus ovat viihtyneet kerhossa ja se on tosi kivaa minustakin =) Vaikka tiistaina Kuopus sai ihan lopussa paniikin syystä, joka ei selvinnyt minulle eikä kerhotädillekään. Olin jo vastassakin ja Santtu oli jo tullutkin luokseni. Kuopus jäi kerhohuoneeseen itkemään. Eikä osannut selittää syytä. Meni kuitenkin tänään ihan iloisesti ja mielellään kerhoon, ettei ilmeisesti ainakaan vielä iskenyt pelkoa sen enempää päälle. Miksukin on ollut hoidossa tiistaina ja tänään. Edelleen ei voi kun olla tyytyväinen, kuinka hyvin nämä kolme leikkivät keskenään. Tiistaina saatiin pussillinen aivan ihania omenoita Miksulta. Niitä ollaan herkuteltu.

Vähän meinaa flunssa iskeä. On vajaakuntoinen olo, kurkku vähän kipeä ja päässä humisee. Esikoisella ja Kuopuksellakin flunssaa. Tai Kuopuuksella siinä päällä allergia, kun sai ilkeän allergiareaktion viikonloppuna koirasta. Piti ensimmäistä kertaa hakea hänelle lääkäriltä silmätipat. Lääkäriltä siksi, että halusin sulkea silmätulehduksen pois. Mutta tulehdusta ei vissiin kuitenkaan ole, ainakaan lääkärin mielestä, eikä kyllä minunkaan. Ja onhan nuo paljon rauhoittuneetkin jo. Ei vaan tiedä, mikä johtuu flunssasta ja mikä allergiasta. Oma olokaan ei ole kovin hyvä, vaikka mitenkään kovin kipeä ei olekaan. Väsymyskin lienee johtuu ainakin osittain tästä flunssasta. Tänäänkään en jaksanut tehdä mitään lasten ollessa kerhossa, vaikka suunnittelin kyllä siivoavani silloin. Ei vaan jaksanu...

Tällä viikolla oli pakko lähettää YELin irtisanomislappu vakuutusyhtiölle. Mullahan tulot on olleet jo jonkin aikaa niin pienet, ettei se ole pakollinen. Mutta en ole halunnut katkaistakaan, kun siitä kuitenkin riippuu niin moni asia. Nyt on kuitenkin pakko, jos meinaa saada rahat riittämään. Tuntuu tämä syksy olevan tosi hiljainen... Tässä on tämän työn, voisinpa melkein sanoa ainoa, huono puoli. Yksityisyrittäjyys ei aina ole kovin kannattavaa. Mutta asioilla on ollut ennenkin tapana järjestyä! Ja toisaalta, tälläkin asialla on hyvät puolensa. Nyt on aikaa taatusti jokaiselle lapselle ja paljon =) Juuri tänään taas hämmästelin, kun Miksukin on kasvanut niin paljon ja oppinut valtavasti uusia asioita. Häntä kun näkee harvemmin, sen kehityksen tosiaan huomaa. Tuntuu, että yhdessä viikossakin mennään eteenpäin tosi paljon. Santtukin on niin kotiutunut, että välillä sitä melkein unohtaa olevansa kuitenkin vain hoitotäti =) Tiedä sitten, onko se huono vai hyvä asia. Pääasia lienee kuitenkin, että hoitolapsilla on hyvä ja turvallinen olo hoidossa.